lauantai 23. marraskuuta 2013

Lokakuusta marraskuuhun

Kuukausi on vierähtänyt vaihtelevissa tunnelmissa. Lokakuun lopulla matkalla Köyliöön matkamme katkesi jo alkuvaiheessa. Nyt kaikkien tapahtumien jälkeen pääsimme vihdoinkin katsomaan taloa, kun hirsityöt ovat valmistuneet. Seinät ovat suoristuneet ja vanhat lahot hirret ovat poissa. Maakivet ovat nätisti hirsien alla ja uudet pellavanauhat hirsien välissä. Ikkuna-aukot ovat surullisen näköisiä ja umpeen levytettyjä, mutta vain kevääseen saakka - sitten alkaa paras vaihe...

Volvo onnettomuuden jälkeen.


Mäntylä marraskuu 2013 kengitettynä- kiitos Jani.


Vanhaa hirttä ikkunan alta etupuolelta poistettuna.


Etuseinää uusilla hirsillä (tämä oli kaikkein huonoin osa)

Tienpuolen etunurkka.

Pääty saunalle päin.

Valmista seinää läheltä kuvattuna.



Talo kylätieltä kuvattuna.

Tästä on hyvä jatkaa.

Uutta väliseinää paikallaan tuvan ja makuuhuoneen välissä.


Talvi tekee tuloaan. Tänäänkin oli viileä, mutta kaunis päivä. Työt jatkuvat keväällä. Talven aikana tarkoituksena olisi teettää puusepällä uudet vanhan mallin mukaan olevat ikkunat. Keväällä työt jatkuvat ja nyt käperrymme kotiin takan eteen tutkimaan vanhan talon sisustusideoita ja materiaaleja; vanhoja tapettimalleja, pellavaöljymaaleja ja muuta ajan patinaa. Kirpputoreillakin saatamme könytä aarteita etsimässä. Suurin aarre on kuitenkin se, että saamme edelleenkin jatkaa projektia - onnettomuudet pysäyttää- huomaamaan sen että elämä on tässä ja nyt -huomisesta ei tiedä kukaan.




perjantai 18. lokakuuta 2013

Rohkeus on sitä ettet sulje silmiäsi kun vihdoin saat ne auki -Tommy Tabermann

Eilisen sadepäivän jälkeen hirsihommia päästiin jatkamaan. Toivotaan että lokakuun loppu olisi vielä kuiva ja aurinkoinen. 

Itsekin pääsin muutamaksi päiväksi paikanpäälle työn edistymistä seuraamaan- kiitos lapsen syysloman ja muutaman vapaapäivän työstä. Maallikkona ei arvaakaan kuinka aikaa vievää hommaa hirsien vaihto on ja kuinka monta työvaihetta siihen sisältyy ennen kuin muutama hirsi saadaan paikoilleen. Sitä vaan ajattelee että ne lapataan päällekäin ja sillä siisti. Tosiasiassa ne sovitetaan toisiinsa sopiviksi ja tehdään liitokset ja tapituksen ym. itse paikalleen asennus ei vie niin kauaa, kun kaikki on valmiina.

Talven tulo harmittaa kovasti, koska työt eivät etene sinä aikana. Kunhan hirret on vaihdettu, olisi vuorossa ikkunat. Niitä ei ole vielä tilattukaan, mutta kyselyt on laitettu muutamalle puusepälle. Tarkoitus on tehdä olemassa olevien vanhojen ikkunoiden mukaan. Niin ja sisältähän talo  vielä ihan tyhjä. Ei edes huoneiden sijoittelu ole vielä tiedossa -muuta kuin tuvan. Entäs millainen kuistista tulee ? Sekin varmaan selviää talven aikana.


Tuvan puolen etuosan hirsien vaihto käynnissä.


Ensimmäinen kohta paikoillaan.


Pientä sovitusta.
Pellavanauhan asennusta.

Pellavakaistale paikallaan.




Valmista tältä päivältä.



Kolme seinustaa tehty puolikkaasta taloa.


Venevaja rannassa.
Syksyisiä maisemia.
 Syksyinen kirpeä viileys ilmassa ja luonnon upeat valot ja värit. Mieli lepää ja elämän pienet asiat huomaa paremmin. Taidanpa muuttaa tänne - viimeistään mummona, kun talo on valmis ja jälkikasvu rakentanut oman pesänsä.

torstai 10. lokakuuta 2013

Hirsitalon kengitystyöt käynnistyy

Eilen se sitten alkoi, kauan odotettu hirsien vaihto 

Silon Piilukirves www.piilukirves.fi  vastaavana ja mieheni hantlankarina . Harmillista etten pääse alkuvaiheessa seuraamaan tapahtumaa, mutta valokuvia on luvattu työn edetessä laittaa tänne leipätyössä ja koulussa olevillekin. 


Eilen mieliala tuntui olevan vielä melko kireä. Liekö syynä myös masentava syksyinen sadekeli vaiko talonraato, joka näyttää vieläkin pahemmalta luonnon vihreyden kadotessa ympäriltä. Lisäksi työmaan perustustyöt vievät oman aikansa ennen varsinaisen hirsityön aloitusta. 

Tänään sensijaan alkoi jo tipahdella muutamia valokuvia ja mielialakin tuntui kohentuneen, kun näkyvää muutosta alkaa tapahtua.


Päätyväseinän tuet asennettu paikoilleen ja hirrenvaihto voi alkaa.

Tunkki paikallaan ja hirsi numero yksi irroitettu.



Ensimmäisen hirsikerroksenalla kiertävät matalat perustuskivet ympäritalon. Kivet ovat osittain painuneet ja niitä joudutaan uudelleen asettelemaan ennen hirsien asennusta.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Irtiotto ennen hirsien vaihtoa

Projektimme hirrenvaihto alkaa siis ensi viikolla . Pieni hengähdytauko ja voimienkeräys -viikko ennen urakkaa vietettiin Turkin Marmariksessa. Aurinkoa, hyvää ruokaa ja lepoa, basaareiltakin tarttui mukaan joitakin ostoksia.


Candan huoneistohotelli. Siistiä ja toimivaa, henkilökunta ystävällistä. Ihan hyvä aamupala lisämaksusta.

Näillä eväillä jaksaa taas hirsiä vaihdella- muutama ylimääräinen kalori kertyi loman aikana.

Banana Split a la Patisserie Kibris

Pippuripihvi Pierre Loti Restaurant

Hirret ovat saapuneet tontille lomamme aikana ja urakka alkaa keskiviikkona. Arvio on noin 200 metriä vaihdettavaa hirttä :) Siitä lisää tulevina viikkoina.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ruma ankanpoikanen kuoriutuu aitan takaa

Tänään jännitin etänä, kun aitan-siirto-operaatio käynnistyi Köyliössä. Pysyykö kasassa, sopiiko perustuksille, kestääkö nostoliina jne ??? Tässä se nyt sitten on - aitta uusilla perustuksillaan. Alin hirsikerros täytynee veistää uudelleen, että sopii paremmin uusille perustuksille. Kuvassa kattopellit on poistettu noston ajaksi, mutta ne asennetaan huomenna  uudelleen paikalleen. Keväällä aitta saa uuden kauniin katon ja punamultaa seiniin. Kaverina seistä nököttää vanhan navetan viljasiilo, josta on tarkoitus rakentaa torni/grillikatos/yhtenevä julkisivu aitan kanssa- sitten joskus.

Mutta mennäänpäs katsomaan kuvia alemmas ja kauhistelemaan rumaan ankanpoikasta-siis rumaa talonpoikasta. Silmät kiinni ja mielikuvitus käyttöön; muutama vuosi eteenpäin, kun ikkunat on vaihdettu alkuperäisen näköisiin ristikkoikkunoihin jotka ovat talon toisella puolella, lisäksi aittaa vastaan olleelle seinälle puhkaistaan ikkuna. Talon eteen tulee pitkänmallinen lasikuisti ja nyt seinällä olevat molemmat ovet siis jäävät kuistin sisäpuolelle. Uusi laudoitus vanhan mallin mukaan ja punamultaa pintaan, valkoiset ikkunan ja ovenpielet ja musta huopakatto. Siitä ajatuksesta on hyvä jatkaa... Sitä ennen jatketaan kuitenkin hirsien kengityksellä.




Tässä kuvassa näkyy aitan uudet perustukset ja aitan pääty vanhalla paikallaan. Uusi tie on myös saanut loppusilauksen uutta pintaa.

9000 kg ja nousee.

Hitaasti hyvä tulee.

Asettautuminen uusille perustuksille.

Vanhan paikan tasoitus.

Pellon suunnasta.



Tieltäpäin katsottuna.


Nyt ruma, mutta tulevaisuudessa kaunis.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Talon asukkaat menneiltä vuosikymmeniltä

Talonprojektimme aikana olemme etuoikeutettuina saaneet myös tutustua talon aikaisempien asukkaiden vaiheisiin Sofian ja August Mäntylän pojan Fransin pojanpojan kautta. Haluamme että menneiden sukupolvien tarinat säilyvät talossa myös jatkossakin. 




Entisaikaan
Seisahda kulkija, kuuntele kuinka ne puhuu nuo vanhat töllit ja talot vaikka on harmajat nurkat ja lahonneet malot vielä ne puhuu sinulle entisaikojen kieltä terveiset tuoden kaukaa vuosien takaa sieltä.

Kun pirtissä illoin surisi mummon rukki, ahkerin käsin hahtuvat langaksi kääri,pellolla tuolla sininen pellava kukki, pihalla nauravat lapsoset leikeissä hääri.
Auran jäljessä vakain askelin asteli taattoni kyntäen, kylväen maata, usein vaik’ hiestä otsansa kastuija halla vei viljan, ei kukaan laillaan maatansa rakastaa saata. (Sinikka Niminen)







Mäntylän torpan vanhapari, Sofia (1858-1944) ja August (1857-1942) kuvattuna päärakennuksen ("isonrivin") takana, marjapuskien vierellä. Kuvausaika on 1930-luvun loppupuoli, 1937-38.



Syyne ja Frans Mäntylä kuvattuina kotipihalla maalis-huhtikuussa 1942. Kuvan ottanut heidän poikansa Urpo, joka oli päässyt ilmeisesti ensimmäiselle kotilomalleen armeijasta Korialta. Urpo määrättiin sotaväkeen tammikuussa 1942. 
Syyne eli Eufrosyne Mäntylä os. Wind (1894-1969). Tuli torppaan miniäksi Järvenpään Vinniltä 1922 
Urpo ja Irma kuvattuina 1920-luvun lopulla nyt jo hajotetun "pikkurivin" edessä
Ilmakuva Pajulasta, arviolta 1950-luvun loppupuolelta. Tila vasemmalla kuvassa.
Irma Mäntylä kotiportaillaan 1960-luvun loppupuolella, muutama vuosi sen jälkeen, kun paikka oli siirtynyt hänen omistukseensa. Talon väri oli tuohon aikaan punainen. Ikkunoiden uusimista on näköjään aloitettu, kuistissa on vielä pärekatto.  Talon siirtyi omistukseemme Irma Mäntylän perikunnalta.







perjantai 6. syyskuuta 2013

Vanhan aitan uudet portaat.

Aitan siirto lähestyy. Alkuviikon aikana siivottiin vanhan aitan ja talon välinen seinänväli, joka oli toiminut kaatopaikkana. Paikka oli lastattu täyteen vanhoja rikkinäisiä astioita, kenkiä ja muuta roskaa. Keskiviikkona saapui kaivinkone tontille ja aitan uusien perustusten ja salaojien teko alkoi. Aitan uusi paikka varmistui vasta viime hetkillä, vaihtoehtoja oli muutamia  - valintaan kuitenkin tyytyväisiä. Itse siirto olisi tarkoitus tapahtua ensi viikolla - nosturilla, kokonaisella. Jännittää pysyykö kasassa ja meneekö kaikki suunnitelman mukaisesti.



Anna tutkii muinaiskaatopaikkaa- löytyykö aarteita?

Ennen muinoin ei kierrätetty - kierrettiin vain talon ympäri ja heitettiin jonnekin, poissa silmistä, poissa mielestä.

Muutama linnunsiemen auringonkukka.

Ensimmäinen kaapaisu-aitan perutusten teko alkaa.

Vanhan navetan paikalle, siilon viereen. 


Salaojat


Vanhan navetan peruskivet uudessa käytössä.

Nyt alkaa hahmottua.

Tehtiin myös rappuset.

Vanhan aitan uudet portaat.

Myös talon vierukset siivottiin syksyn hirrenvaihtoa pohjustaen.

Keittiön ikkunan ja vanhan kuistin vierestä löytyi maan alta kaivo, joka poistettiin.

Uudet salaojat tehty.