Savupiippuja ja vaahtolasia

Kesä 2018 vierähti vaahtolasin merkeissä. Matkan varrelta Forssasta otettiin muutama säkki kerrallaan mökille tuotavaksi ja leviteltiin talon sisälle kapilaarikatkoksi. Tässä vaiheessa joku kysyisi, olisiko kannattannut ottaa kuorma suoraan pihalle irtotavarana. Kyllä, mikäli viikonlopun aikana olisi 16 m3 ehtinyt kahteen pekkaan levitellä. Tuo vaahtolasi on  nimittäin erittäin kevyttä ja tuulenpuuskan sattuessa olis kasa varmaankin lentänyt taivaan tuuliin.  Näin aikaa meni hiukkasen enemmän, mutta saimme kustannuksen jaettua useammalle laskulle ja joka käyntikerralla kaiken levitettyä. 

Loppukesästä pääsimme myös tekemään uudet lattian rungot ja piipun muurauskin saatiin alkuun.  Vielä marraskuun pimeinä iltoina jouduimme uusimaan kunnan vesijohdon, joka oli 1970 luvulta. Tämä tarkoitti sitä että piha kaivettiin taas kerran auki. Parempi niin kuin että vanha johto olisi pamahtanut siinä vaiheessa kun kaikki olisi jo valmista.

Punainen hollantilainen, Lepaan valkea ja keltakriikuna Voitto - Unkarin syreeni - puutarhakuume iski

Kesäloma takana ja työt alkavat taas ensi viikolla. Kaksi viikkoa vierähti nopeasti, ensimmäinen töitä tehdessä etänä (murinaa) . Välissä käväisimme kotona, jolloin iski noidannuoli (itkua ja murinaa) ja olin täysin lamaantunut ja tuskainen. Maalle lähtö viivästyi tästä syystä muutamalla päivällä, kun ei voinut istua, ei  maata. Edelleenkin mennään särkylääkkeiden voimin ja olen pääsääntöisesti toiminut "työmaatarkkailijana".

Piipun anturat on valettu, muotitkin jo purettu ja seuraavalla loman pätkällä päästään piippuja muuraamaan. Tiilet tulivat melkein naapurista www.raikkonen.fi ja odottavat  nyt sisään kantamista. Pesueemme nuorimmainen,  boheemi muusikko on luvannut tulla homman hoitamaan.

Piipputiilet pihalla.

Mies meinasi valaa itse anturat, mutta laitoin hanttiin, aikakin on rahaa.

Tuvan piipunanturat sekä lattiakannakkeiden anturat.

Loppuviikolla iski puutarhahulluus, onneksi molemmille, koska edelleenkään minusta ei ole istutuskuopan kaivajaksi. Vanha sauna kun on nyt purettu pois ja pihan perukoilla on iso tyhjä alue, ihan kuin odottamassa "puutarhureita". Kukkapenkit ei tule kysymykseenkään, koska en niitä jaksa liiemmälti kitkeä rikkaruohoista.  Syreeniaitataimia lähdettiin hakemaan , mutta sitten iski  hedelmä/marjapuutarha - ajatus. Itsekin sain lapsena mummolassa syödä suoraan puskista ja toivottavasti joskus pienet lapsenlapset Hilma ja Matias ja kaikki vielä syntymättömät (toivottavasti heitä tulee lisää) saavat poimia suuhunsa mummolan hedelmiä ja marjoja - täällä Tammelassa.

Haettiin paikallisen Hankkijan taimimyymälästä ensin kolme viinimarjapensasta, punainen Hollantilainen, Lepaan Valkea ja mustaherukka Hedda. Sitten kriikunapuu Voitto. Niin ja syreeniaitahan kuuluu vanhaan pihapiiriin, joten aitataimiakin kymmenen kappaletta. Illalla mietittiin ettei kriikunapuu voi olla yksin, vaikka onkin itsepölytteinen, joten aamulla suunnattiin takaisin Hankkijalle ja haettiin Voitolle kaveri kirsikkaluumu Podarok. Vadelmatkin tarttuivat jostain kyytiin ja kun toinen halusi makeita ja toinen kirpeitä, piti ottaa kahta eri lajiketta, Ottawaa ja Jatsia, yhteensä neljä tainta. Niitä istutellessa meni lauantai nopeasti. Lopuksi vielä nurmikon siemenet maahan ja nyt odotellaan mitä saatiin aikaiseksi.

Viinimarjapensaat ja kauempana Voitto kriikuna.

Toukokuussa istutetut taimilaatikot.

Heittäkäämme kengät, sukat, linnut laulaa, kukkii kukat - toukokuu on täällä.

Aivan ihanaa. Vuoden paras kuukausi on täällä ja intoa täynnä olemme jatkaneet torpan kunnostusta pitkän talven jälkeen. Huhtikuussa vielä tuntui ettei taida kesä tullakkaan ja yks kaks se olikin siinä. Lämpöennätyskin rikkoutui täällä Satakunnassa, tänään +26,5 C. Ei valittamista.

Ulkopuoli talosta saatiinkin melko valmiiksi viime vuoden aikana. Toinen maalauskerta ja uhrilaudat puuttuvat. Meinasin aloittaa maalaustyön, mutta oli yksinkertaisesti liian kuuma ilma ja olisin pökertynyt siinä helteessä.

Viikonlopun aikana kaivoimme talon sisältä maata ja halkaisimme vielä suurimmat kivet ja kärräsimme kaikki pihalle. Hirsitalon sisätiloissa on helteellä ihan mukavan viileää työskennellä, vaikkakin työ itsessään (siis kaivaminen ja kärräminen) olikin raskasta.

Kohta aloitetaan tekemään lattiakannakkeet ja piippujen anturat. Siitä sen pitäisi sitten lähteä, sisätilojen rakentaminen. Kävinpä varastosta kaivamassa vanhan tapettirullankin, joka löytyi talon uumenista vuosia sitten (blogi 2013). Itseasiassa rullia oli neljä kappaletta alkuperäisessä paketissa ja muutama avattu rulla. Tarkoitus olisi joskus käyttää ne jossakin talon huoneessa. Olisi kiva tietää miltä vuodelta mahtavat olla.

Kesän ensimmäinen ruohonleikkaus on suoritettu, piha kalkittu ja kukkapenkki sekä kasvislaatikot "kynnetty" ja kylvetty.

Parasta aikaa vuodesta- kesä julistetaan alkaneeksi. Nauttikaamme siitä.

Följarikoteloita ja puusavottaa

Kulunut viikko on ollut talven kylmin. Aamuisin on ollut kylmää, mutta päivän valjetessa on aurinko paistanut upeasti ja ilmakin lämmennyt.

Följarikotelot vamiina.

Pakkasesta huolimatta mieheni sai viikolla "näperreltyä" loput puuttuvat följarikotelot. Niitä sitten pääsen maalailemaan kunhan kesä koittaa. 

Viikonlopun aikana ehdittiin kaata yksi koivu purettavan saunan nurkalta. Oksittiin ja laitettiin pölleiksi odottamaan halkomista. Nuotio lämmitti mukavasti  ja saatiin oksat samalla poltettua - makkaran grillausta unohtamatta. Viereisen pellon eläinmaailma toi oman lisänsä päivään. Kettu, neljä peuraa, rusakon poikaset, kävivät vuorotellen näyttäytymässä.

Koko viikonloppu ei mennyt kuitenkaan työn merkeissä, vaan käytiinpä järven jäällä pilkillä ja potkukelkkailemassakin.Aurinko paistoi ja väkeä oli liikenteessä retkiluistelijoita, pilkkijöitä, hiihtäjiä ja koiran ulkoiluttajia.  Talvisää parhaimmilaan.

Voisinpa aina olla täällä.

Vanha pihasauna - katoavaa kansanperinnettä

Syksy ja alkutalvi ovat vierähtäneet töiden ja pojan Idols kilpailun merkeissä. Viime käynnistä mökillä tuli juuri kolme kuukautta. Vihdoinkin saimme yhteistä aikaa ja pääsimme aloittelemaan vanhan pihasaunan purkutyöt. Katto on vuotanut ja romahtanut sisään, homesieni on hoitanut loput. Sorkkarauta soimaan  ja nuotio pystyyn.

Yhdessä päivässä ei paljon ehdi, mutta toivon mukaan  kevään aikana pääsemme viikonloppuisin jatkamaan purkuhommia. Ajatuksena on että kevään korvilla kun kaivinkone tulee kaivamaan sakokaivot, on sauna purettu ja maa tasoitettu samalla kertaa. Lisäksi on tarkoitus talven aikana kaataa muutama pihakoivu.

Ennen talven tuloa saimme onneksi ikkunat ja ovet paikalleen ja julkisivun viittä vaille valmiiksi. Ikkunoiden pielilaudat vielä puuttuu ja muutama följarin kotelo. Niin ja rappuset.

Toiveissa on mahdollisimman lyhyt ja vähäluminen talvi. Keväällä pääsemme jatkamaan sisätöitä . Talven aikana on hyvää aikaa ideoida miltä sisuksen halutaan näyttävän. Onneksi olemme melkolailla samaa mieltä valinnoista. Mikä olisikaan kamalampaa jos toinen haluaisi romanttisia röyhelöitä ja toinen nykymodernia skandinaavista muotoilua. Meidän tahtotila löytynee näiden kahden väliltä - uutta ja vanhaa yhdistettynä. Sopivasti. Mitään museota ei ole tarkoitus tehdä, koska kumpikaan ei siellä viihtyisi.

Vanhan rouvan uudet lasit

Taas yksi askel eteenpäin -Jippii, ikkunat saapuivat. Samassa saapui myös syksyn ensimmäinen pakkanen  Maa oli kuurassa ja usva nousi pelloilta aamulla työmaalle ajeltaessa.

Komeroiden kätköistä kaivettiin villasukkaa ja pitkää kalsaria, villapaitaa ja toppapukua, pipoa unohtamatta. Sitten ikkunoita asentamaan.

Hienot ovat ikkunat, ehkä liiankin hienot. Vanhoja ikkunoita metsästettiin kissojen ja koirien kanssa. mutta lopulta todettiin ettei viittätoista samanlasita löydy mistään. Talon vanhat ikkunat olivat monennäköisiä, ja kokoisia 1920-1990 luvun väliltä, joten niitä ei kelpuutettu. Otettiin myös tarjous puusepiltä niin Suomesta kuin Virosta, mutta todettiin, että teetetään vanhan mallin mukaan teollisesti valmistetut ikkunat. Ne löytyivät lähiseudulta https://www.domlux.fi. Puolet ikkunoista asennettu ja toinen puolikas vielä jäljellä. Ovet saapuvat muutaman viikon kuluttua.

Olisipa edessä  leuto loppusyksy niin sisätöitäkin voisi marraskuun aikana saada eteenpäin. Kun ikkunat ovat paikoillaan, on edessä vielä smyygien teko ja ikkunapellitykset.

Jos saisin toivoa, ottaisin nyt toisen kesän perään ja skippaisin koko talven, piippuja kun ei muurata talvella jos lämpötila on miinuksen puolella. Toive ei taida toteutua, joten marraskuun jälkeen Vanha Rouva vaipuu talviunille ja kevään koittaessa saavat sisätilat uutta ilmettä.

Oma mökki kullan kallis

Tämä pohjaton kaivo on jo tässä vaiheessa vaatinut paljon rahaa ja sitä enemmän töitä.Nyt ulkoapäin näyttää jo melko mukavalta - ikkunoita odotellessa. 

Vain hullu lähtee tällaiseen projektiin. Uuden tekisi nopeammin. Mutta hullujahan me olemme, onneksi molemmat.Rouva unelmoi ja herra toteuttaa unelmia.Olen ylpeä miehestäni jolla on kädentaitoa loihtia unelmista totta.
Ennen kuin pääsemme siihen vaiheeseen että talo on valmis, on siis vielä paljon työtä edessä. Sitoutuminen on a  ja 
oo. Ilman sitä ei homma toimi. Hyvät ystävät apuna aika-ajoin tsemppaamassa projektia eteenpäin, niin myös tänä viikonloppuna. Kivisavottaa ja uunin purkua.

Kivet saatiin melko nopeasti kannettua talon tuvan puolelta ulos, mutta uunin purku vei oman aikansa. Ensin ylhäältä kaadetaan vettä uunin sisälle, jolloin saviuunilaasti, jolla uuni on muurattu, löystyy. Sen jälkeen naputellaan tiilet kerros kerrokselta pois ja otetaan uunin pellit talteen uusiokäyttöä varten. Muutama tunti siinä vierähti ja lopuksi vielä raahattiin kivet uuninkin alta ulos.

Kohta sitten kannetaan tiiliä sisään kun muurataan pari piippua, kaksi pönttöuunia ja yksi puuhella. Tiililetkoja menee melkoinen määrä. 

Siinä uuninpurun ja kivenkannon välissä ehdittiin lukea päivän lehdet seiniltä. Vuosimallia 1907. Uunin tiilessä oli muuten vuosiluku 1872 ja muurarin nimi alkoi J kirjaimella, tai niin me asian tulkitsimme.  Oli ollut taitava muurari, limitykset uunin sisällä oli hienosti muurattu- näin kertoi tämä muurari mieheni ja kuvasi samalla kerroksia kun purkuhommaa teki. 

Taas kerran saamme kiittää avuliaita Loviisan ystäviä että homma eteni ja "kiviahdistus" helpotti. Lisäksi meillä oli oikein mukavaa. Vielä vähän ulkohommia ja sitten siirrymme sisäpuolelle, muttei voi sanoa että siisteihin sisätöihin. Siisteys on tässä vaiheessa vielä kaukana.