Tämä pohjaton kaivo on jo tässä vaiheessa vaatinut paljon rahaa ja sitä enemmän töitä.Nyt ulkoapäin näyttää jo melko mukavalta - ikkunoita odotellessa.
Vain hullu lähtee tällaiseen projektiin. Uuden tekisi nopeammin. Mutta hullujahan me olemme, onneksi molemmat.Rouva unelmoi ja herra toteuttaa unelmia.Olen ylpeä miehestäni jolla on kädentaitoa loihtia unelmista totta.
Ennen kuin pääsemme siihen vaiheeseen että talo on valmis, on siis vielä paljon työtä edessä. Sitoutuminen on a ja oo. Ilman sitä ei homma toimi. Hyvät ystävät apuna aika-ajoin tsemppaamassa projektia eteenpäin, niin myös tänä viikonloppuna. Kivisavottaa ja uunin purkua.
Kivet saatiin melko nopeasti kannettua talon tuvan puolelta ulos, mutta uunin purku vei oman aikansa. Ensin ylhäältä kaadetaan vettä uunin sisälle, jolloin saviuunilaasti, jolla uuni on muurattu, löystyy. Sen jälkeen naputellaan tiilet kerros kerrokselta pois ja otetaan uunin pellit talteen uusiokäyttöä varten. Muutama tunti siinä vierähti ja lopuksi vielä raahattiin kivet uuninkin alta ulos.
Kohta sitten kannetaan tiiliä sisään kun muurataan pari piippua, kaksi pönttöuunia ja yksi puuhella. Tiililetkoja menee melkoinen määrä.
Siinä uuninpurun ja kivenkannon välissä ehdittiin lukea päivän lehdet seiniltä. Vuosimallia 1907. Uunin tiilessä oli muuten vuosiluku 1872 ja muurarin nimi alkoi J kirjaimella, tai niin me asian tulkitsimme. Oli ollut taitava muurari, limitykset uunin sisällä oli hienosti muurattu- näin kertoi tämä muurari mieheni ja kuvasi samalla kerroksia kun purkuhommaa teki.
Taas kerran saamme kiittää avuliaita Loviisan ystäviä että homma eteni ja "kiviahdistus" helpotti. Lisäksi meillä oli oikein mukavaa. Vielä vähän ulkohommia ja sitten siirrymme sisäpuolelle, muttei voi sanoa että siisteihin sisätöihin. Siisteys on tässä vaiheessa vielä kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti